tai­ko­ja

substantiivi
Jaa

Johdettu sanasta: taikoa

Merkitykset

  1. henkilö, joka taikoo
  2. monikon partitiivi sanasta taika

Etymologia

taikoa + johdin -ja

Esimerkkilauseet

Huuhkainunnuilla aittaansa kaarsin, Tietäjä-Tiitalta taikoja hain — -: kirkonpäreistä puuron jo keitin, kolmet haudat ma sarvella saarsin, neljät neuvot ma tuleen heitin; niistä ma naurun palkaksi sain.
Larin-Kyösti, Kylän lauluja
Aloin arvailla, että piispa ja hänen pappinsa, luullen minun jo menehtyneen, olivat valinneet minun taloni asuin- ja kokouspaikakseen, jossa olivat toimittaneet ristityilleen jumalanpalveluksia ja taikojaan.
Arvid Järnefelt, Lalli
Tietäjä yleensä tunsi erilaisiin tarpeisiin erilaisia taikoja, joissa useimmiten piti tehdä rituaaleja ja loitsia, usein myös käyttää taika -aineita tai taikaesineitä.
Wikipedia: Tietäjä