talt­tu­ma­ton

Kasvoi vilvas, vieno muisto, aika kaiken pienen poisti, talttumaton toivo kaartui elämänsä taipaleelle tähdeksi, mi maihin loisti.

Mihin yltyykään sydän ylpeä noin, ylen talttumaton, kataluudet kun sitä kalvaa?

Westö sanoo itse, että hänen kirjailijantyönsä ytimessä on loputon kiinnostus Ihmisen mysteeriin ja talttumaton halu selvittää, miksi olemme sellaisia kuin olemme ja miksi toimimme niin kuin toimimme.