Asiasanasto.fi

taltuttaja

substantiivi

/ˈtɑltutːɑjɑ/

Johdettu sanasta: taltuttaa

Merkitys

  1. 1.henkilö joka tai jokin mikä taltuttaa

Etymologia

johdos verbistä taltuttaa

Esimerkkilauseet

Vimmastuksensakin kuohahduksessa kuningas taipui tämän miehen edessä niinkuin hevonen notkistaa kinnerjänteensä vankan taltuttajan tempaisusta.

Alexandre Dumas, Bragelonnen varakreivi II

Hän on villien orivarsojen kesyttäjä ja sonnien taltuttaja eikä mikään merimies.

Arvid Järnefelt, Onnelliset

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

Nominatiivitaltuttaja
Genetiivitaltuttajan
Partitiivitaltuttajaa
Essiivitaltuttajana
Translatiivitaltuttajaksi
Inessiivitaltuttajassa
Elatiivitaltuttajasta
Illatiivitaltuttajaan
Adessiivitaltuttajalla
Ablatiivitaltuttajalta
Allatiivitaltuttajalle
Abessiivitaltuttajatta

Riimit

-ɑjɑ

Kaikki riimit