tal­tut­ta­ja

substantiivi/ˈtɑltutːɑjɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: taltuttaa

Merkitys

  1. henkilö joka tai jokin mikä taltuttaa

Etymologia

johdos verbistä taltuttaa

Esimerkkilauseet

Vimmastuksensakin kuohahduksessa kuningas taipui tämän miehen edessä niinkuin hevonen notkistaa kinnerjänteensä vankan taltuttajan tempaisusta.
— Alexandre Dumas, Bragelonnen varakreivi II
Hän on villien orivarsojen kesyttäjä ja sonnien taltuttaja eikä mikään merimies.
— Arvid Järnefelt, Onnelliset

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivitaltuttaja
Genetiivitaltuttajan
Partitiivitaltuttajaa
Essiivitaltuttajana
Translatiivitaltuttajaksi
Inessiivitaltuttajassa
Elatiivitaltuttajasta
Illatiivitaltuttajaan
Adessiivitaltuttajalla
Ablatiivitaltuttajalta
Allatiivitaltuttajalle
Abessiivitaltuttajatta

Riimit

-ɑjɑ

Kaikki riimit

Lähteet