tamp­pu

substantiivi/ˈtɑmpːu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

tamp-pu (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

  1. tamput ’ruumenet, silput, akanat; niistä jauhettu jauho hätäleipiin’

Esimerkkilauseet

Vähäisen tamppu-leipää ja voita minä ainoasti voin tällä kertaa Margareetalle hankkia syötäväksi, mutta hän otti ne ystävällisesti vastaan ja arveli että niitä kyllä syödä saattoi, oli myös oitis valmis taas meidän matkaamme alkamaan, kuin minun nyt suurella surulla sydämessäni hänelle sanoa täytyi että meidän vielä kävelemän samana päivänä täytyi saarelle, joka meidän matkamme määränä oli, koska jää oli niin heikko, ettei siihen enään seuraavana päivänä luottamista ollut.
— Fredrika Runeberg, Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä
— Minua jo käskettiin katekismusta lukemaan ja minä ajattelin itsekseni: sekö tamppu niitä kirjoja niin paljon kirjoitellee!
— Johannes Häyhä, Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 3 Kylänluvut
Ei ollut juuri korea sekään, kovin tummakuteinen ihminen, vartalo paksu tamppu.
— Ain'Elisabet Pennanen, Palkkapiian päiväkirja

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: stamp)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan tamppi yhteydessä
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786

Lainalähde: ← nykyruotsi stamp ’saran vanutuslaite; sepän tai suutarin työssään käyttämä lävistin; olkisilppu, hätäleivän ainekset’ (← keskialasaksa stamp ’huhmar, survin’, stampe ’sama merkitys; saran vanutin’), nykyruotsi stampa ’polkea; survoa; vanuttaa sarkaa’ (keskialasaksa stampen ’survoa, rouhia’, nykysaksa stampfen ’polkea, tallata’), nykyruotsi stampare ’saran vanuttaja’.

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑmpːu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tamppu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tamppu