ta­pii­rit

Kirkuen korvia vihlovasti juoksivat tapiirit puun ohi; ne aikoivat kulkea vähän matkaa uiden, toivoen vedessä olevansa turvassa sekä leijonilta että sarvikuonolta.

Kun koirat ja jaguaarit ajavat niitä takaa veteen, niin tapiirit tarttuvat niihin kiinni ja vetävät ne muassaan veden pohjaan, jossa tapiirit voivat sukeltaa neljännestunnin ajan tulematta vedenpinnalle hengittämään.

Tähän riistaan sisältyivät myöhemmin sukupuuttoon kuolleet mammutit, mastodontit, kamelit, hevoset, sapelihammaskissat, myskihärät ja käyräkuonoiset tapiirit.