tau­no

adjektiivi, erisnimi/ˈtɑu̯no/
Jaa
Viittaa artikkeliin

tau-no (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 9 025. yleisin sana

Merkitykset

  1. (arkikieltä)tyhmänä pidettävä henkilö; myös haukkumasanaJätkähän on ihan tauno!
  2. (slangi)hölmö, tyhmä, yksinkertainen

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Varavääpeleiksi: kersantit Aarne Hietakangas, Tauno Kaikkonen, Jaakko Kamsula, Samuel Korhonen, Samuli Laurikkala, Eero Rahola, Lauri Sammalisto, Emil Virkki ja Emil Zetterman.
— Vilho Helanen, Suomalaiset Viron vapaussodassa
Nyt sinä saat soittotunteja, Taunon puvut tilataan räätäliltä, ja minäkin saan jonkin mielihalun täytetyksi.
— Eva Hirn, Kun elämä on ihanaa
Tauno kutsuu molemmat illaksi luokseen, ja illan päätteeksi ylilääkäri pyytää Tipulin ravintolaan, jossa hän esittää kosintansa.
— Wikipedia: Neiti Tuittupää

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan tauno lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Etymologia

Slangissa
1940 lähtien

Helsingin slangissa

taavi ’hölmö, tyhmä, yksinkertainen’

henkilönnimestä Taavi (nimen David suomalainen muoto); samanlaisia ovat myös tahvo, taneli, tauno, teuvo ja ehkä myös taukki (vertaa Taukka ’Tauno’).

Esiintymistiheys

16 503 esiintymää · 6.3 / milj.

Suomi24
3.1
Sanomalehdet
61.4
Aikakauslehdet
21.3
Wikipedia
19.4
Reddit
1.2
Tekstitykset
0.3

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑuno

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tauno. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tauno