ur­po

adjektiivi, substantiivi, erisnimi/ˈurpo/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ur-po (2 tavua) · 4 kirjainta · Suomen kielen 6 241. yleisin sana

Merkitykset

  1. (arkikieltä)hölmö, typerä
  2. (arkikieltä)sivistymätön
  3. (arkikieltä)ääliö, toheloSe äijä oli ihan täys urpo!
  4. (arkikieltä)moukka, juntti
  5. (arkikieltä)(halventava)maalainen

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Ei ollut siis ihme, että Urpo, Jalmari ja Reino jännittyneinä seisoivat Jäämeri-laivan kannella katsellen kahta matalahkoa saarta, jotka näyttivät, laivan niitä lähestyessä, nousevan valtameren aalloista.
— Kaarlo Hänninen, Kolme partiopoikaa Lapin erämaissa
"Kynttilästä kolme Mattiin, Matista neljä Mariaan, Mariasta viisi Vappuun, Vapusta neljä Urpoon, siitä neljä Jaakkoon, Jaakosta neljä Pertteliin, Perttelistä viisi Mikkeliin, Mikkelistä viisi köyriin, köyristä seihtemän jouluun".
— Samuli Paulaharju, Suomenselän vieriltä
Mies joka tekee usein vääriä päätöksiä ja joka tunnetaan usein täytenä urpona tai hirveänä sydäntensärkijänä.
— Wikipedia: Derek Shepherd

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan urpo lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Sorsan hallituksessa SMP:tä edustivat työministeri Urpo Leppänen ja II valtiovarainministeri Pekka Vennamo.
— Wikipedia: Suomen Maaseudun Puolue
Keihäsen ystäväpiiriin kuuluivat muiden muassa näyttelijä Tarmo Manni ja lehtikustantaja Urpo Lahtinen.
— Wikipedia: Kalevi Keihänen

Etymologia

1urpo1 – lehtipuun kukinto, norkko; silmu

Sanakirjassa
Käsitellään sanan urpu yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenurpa ’(koivun, lepän, pajun) urpu; lehtisilmu’, urpia ’virpoa (palmusunnuntaina); hutkia, lyödä’
karjalaurpa, urva ’lehtipuun kukinto; silmu’
lyydiurb(e̮) (mon. urbad) ’(koivun) urpu’
vepsäurb (g. urban)
vatjaurpa ’urpu’
virourb (g. urva) ’(koivun, lepän) urpu, norkko’.

suomi → inarinsaame urbe (ruotsinsaame luulajansaame koltansaame kildininsaame) ’puun kukinto, norkko (In); se aika keväällä, jolloin silmut puhkeavat (Lu In); se aika syksyllä, jolloin lehdet putoavat (R In Ko Kld)’; karjala → venäjä murt. úrba, úrva ’puun silmu’.

Samaa juurta olevia sanoja

2urpo2 – tyhmä (ihminen), tomppeli

Slangissa
1910 lähtien

Helsingin slangissa

uuno ’tyhmä (ihminen), tomppeli’

miehennimestä Uuno; myöhempiä sanatapaisia haukkumanimiä ovat myös unto, urpo (sekä urko; vertaa kuitenkin urpelo artikkelissa urvelo) ja uolevi; vertaa taavi (ja siellä mainitut sanat).

Johdoksia: uunottaa ’huiputtaa, narrata; pilailla’

Esiintymistiheys

27 669 esiintymää · 10.5 / milj.

Suomi24
10.7
Sanomalehdet
23.7
Aikakauslehdet
13.3
Wikipedia
6.4
Reddit
6.8
Tekstitykset
2.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-urpo

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Urpo. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/urpo