tih­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. nauhan kudonnassa käytettävä pirta; viriö; loinpuissa ns. tiuhtanaulojen väliin muodostuva loimijako; kangaspuissa loimilangat toisistaan erottava varpakeppi

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (germaaninen: *stifta-)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan tiuhta yhteydessä
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, viro

Lähtökohta: ← germaaninen *stifta-; vertaa keskialasaksa stift ’nasta, vaarna, pieni naula’, muinaisyläsaksa keskiyläsaksa stift, steft ’piikki, vaarna, tappi; (keskiyläsaksa myös) kärki, varsi’, nykysaksa Stift ’naula, nasta, neula; vaarna; kynä’.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentiuhta ’(kangaspuissa oleva) tiuhta’
karjalatiuhta ’tiuhtalanka tai ‑varpa, joka jakaa loimilangat kahdeksi risteileväksi ryhmäksi; tappi, jollaisten avulla kangasta luotaessa saadaan muodostumaan loimijako’
lyydit́iuhte̮ ’tiuhta, niisien ja loimitukin välillä loimien välitse kulkeva tiuhtalanka’
viro(Wied) tihv (g. tihva), murt. (Wied) tiust ’kangaspuiden loimilankojen välissä oleva tiuhtavarpa’

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tihta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tihta