- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen: *stifta-)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan tiuhta yhteydessä
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, viro
Lähtökohta: ← germaaninen *stifta-; vertaa keskialasaksa stift ’nasta, vaarna, pieni naula’, muinaisyläsaksa keskiyläsaksa stift, steft ’piikki, vaarna, tappi; (keskiyläsaksa myös) kärki, varsi’, nykysaksa Stift ’naula, nasta, neula; vaarna; kynä’.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | tiuhta ’(kangaspuissa oleva) tiuhta’ |
|---|---|
| karjala | tiuhta ’tiuhtalanka tai ‑varpa, joka jakaa loimilangat kahdeksi risteileväksi ryhmäksi; tappi, jollaisten avulla kangasta luotaessa saadaan muodostumaan loimijako’ |
| lyydi | t́iuhte̮ ’tiuhta, niisien ja loimitukin välillä loimien välitse kulkeva tiuhtalanka’ |
| viro | (Wied) tihv (g. tihva), murt. (Wied) tiust ’kangaspuiden loimilankojen välissä oleva tiuhtavarpa’ |