tiuh­ta

substantiivi/ˈtiu̯htɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

tiuh-ta (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

  1. (tekstiilityö) pirta, nauhapirta

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Lounais - ja pohjoissuomalaiset tuntevat nauhapirran tiuhta -nimisenä, eteläpohjalaiset viulana, karjalaiset paikoitellen mytkänä.
— Wikipedia: Pirtanauha

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (germaaninen: *stifta-)
Vanhin tieto
Lisäyksiä Jusleniuksen Sana-Lugun Coetukseen, 1917
Levinneisyys
Satakunta Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Peräpohja Länsipohja, paikoin loun- ja hämäläismurteet
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, viro
  1. suomitiuhta
  2. germaaninen*stifta-

Vertaa keskialasaksa stift ’nasta, vaarna, pieni naula’, muinaisyläsaksa, keskiyläsaksa stift, steft ’piikki, vaarna, tappi; (keskiyläsaksa myös) kärki, varsi’, nykysaksa Stift ’naula, nasta, neula; vaarna; kynä’.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentiuhta ’(kangaspuissa oleva) tiuhta’
karjalatiuhta ’tiuhtalanka tai ‑varpa, joka jakaa loimilangat kahdeksi risteileväksi ryhmäksi; tappi, jollaisten avulla kangasta luotaessa saadaan muodostumaan loimijako’
lyydit́iuhte̮ ’tiuhta, niisien ja loimitukin välillä loimien välitse kulkeva tiuhtalanka’
viro(Wied) tihv (g. tihva), murt. (Wied) tiust ’kangaspuiden loimilankojen välissä oleva tiuhtavarpa’

Samaa juurta olevia sanoja

Liittyvät sanat

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iuhtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tiuhta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tiuhta