tiik­ka

substantiivi
Jaa
Viittaa artikkeliin

tiik-ka (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitykset

  1. (puhekieltä) suksisauvan piikki
  2. (metsätalous, slangia) nostopiikki

Esimerkkilauseet

Tapani Kilponen Mikitällä (Hyrynsalmea). Perttu Tiikka [Lienevät ennakolta tiedusteltuja ja muistiinpantuja runoniekkoja.
— Elias Lönnrot, Elias Lönnrotin matkat I 1828-1839
Soskuan kylässä Jaakko Kontulaisen maalla joen varrella on löydetty ruostunut tiikka (eli keihäänterä) ja miekka.
— Theodor Schwindt, Kansantaruja Laatokan luoteis-rannikolta kesällä 1879

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (venäjä: štyk)
Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Levinneisyys
Pohjois-Karjala Kainuu Peräpohja, paikoin Laatokan Karjala Savo Pohjois-Pohjanmaa
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, pohjoisvepsä
  1. suomitiikka
  2. venäjäštyk ’pistin, pajunetti’

Erillisiä lainoja.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenstīkki ’pistin’
karjalaštiikka ’pistin; keksin piikki; miekka’
lyydištīk ’pistin, keihäs’
pohjoisvepsäpohjoisvepsä šti̮ik, keskivepsä šti̮k ’pistin, piikki’

Esiintymistiheys

137 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.4
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tiikka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tiikka