tik­ka

erisnimi, substantiivi/ˈtikːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

tik-ka (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 8 048. yleisin sana

Merkitykset

substantiivi

  1. mikä tahansa tikkojen heimoon (Picidae) kuuluva tikkalintujen laji tai sellaisen yksilö, joka pitkällä ja terävällä nokallaan tekee puuhun koloja ja on lisäksi taitava kiipeämään puissa
  2. teräväkärkinen, tavallisesti raudasta ja muovista valmistettu heittoväline: heittonuoli, jota heitetään tikkatauluun
  3. eräs intialainen ruokalaji

erisnimi

  1. eräs sukunimi

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Aslak otti jousensa, joka riippui hänen selässään, sovitti nuolen ja katseltuaan ympärilleen huomasi tikan, joka noin kolmenkymmenen askeleen päässä nakutti puun kylkeä.
— Ilmari Tulimaa, Metsästäjän tytär
"Tuo on Ferao, tulipunainen tikka", puheli Bagheera.
— Rudyard Kipling, Viidakkopoika
Runsaaseen lintulajistoon kuuluu myös punavarpusia, vihertalitiaisia, pyrstötimaleja, minivettejä, tikkoja ja varislintuja.
— Wikipedia: Kiina

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan tikka lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Adjektiivit
Musta tikka nakuttelee männyn kylkeen, jännittävä elämys on silläkin toki vielä edessäpäin.
— Urho Karhumäki, Testamentti
Alituisesti kuuluu palstalla tikan nakutusta, kun se hakkaa linnunpönttöjä.
— Eino Railo, Mennyt kesä
Silloin kuului metsästä: tik, tik, tik, Kirjava tikka siinä puun runkoa nakutti.
— tekijä Usea, Joulupukin satuja ja leikkejä
Tikat nakuttivat puunrunkoja niin että puunsiruja sinkoili ympäri.
— Selma Lagerlöf, Sadun satu ynnä muita satuja

Etymologia

1tikka1 – Picus

Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

Onomat.-peräisiä linnunnimityksiä. Tähän ilmeisesti myös tikka (nyk. yleinen) ’pieni heittonuoli’.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinen, karjalatikka
lyydi, vepsät́ik
vatjatikka
virotikk (g. tika) ’tikka’

(itämerensuomi todennäköisesti → venäjä murt. tikáč ’tikka’).

Samaa juurta olevia sanoja

2tikka2 – (talvi)tien merkiksi pystytetty puun oksa, näre tms.

Alkuperä
Lainasana (ruotsi)
Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Levinneisyys
Peräpohja Länsipohja, osin Pohjois-Pohjanmaa
  1. suomitikka
  2. ruotsivertaa nykyruotsi murt. Suomi stikka ’talvitien merkiksi pystytetty näre tms.’, nykynorja stikka, nykyruotsi murt. stikk(a) ’merkitä talvitie jäälle’

pohjoissaame dikˈka (luulajansaame) ’tienviitta’ ← skandinaavinen, osin suomi välit.; inarinsaame tikkȧ ’sama merkitys’ ← suomi.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Yhdyssanat

Johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.dart, tikka, woodpecker
  • ruotsipil, hackspett
  • saksaSpecht (m)
  • ranskafléchette (f), pic (m)
  • venäjäдятел, дротик
  • esp.dardo (m), pájaro carpintero (m)
  • virorähn, viskenool
  • italiapicchio (m), freccetta (f), dardo (m)
  • puoladzięcioł

Hierarkia

Yläkäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • pecker
  • peckerwood
  • woodpecker
  • dart
  • tikka

Esiintymistiheys

19 368 esiintymää · 7.4 / milj.

Suomi24
3.6
Sanomalehdet
80.4
Aikakauslehdet
18.0
Wikipedia
11.0
Reddit
2.6
Tekstitykset
3.9

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala)

Yleisimmät: tikka 67 % · tikan 13 % · tikkaa 6 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ikːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tikka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tikka