tiis­ti

substantiivi/ˈtiːsti/
Jaa
Viittaa artikkeliin

tiis-ti (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

  1. koiranpentu, koira

Esimerkkilauseet

Piippunsa isä uunin luona siisti Ja sanoi: — Siitä tulee laiska tiisti, Kun ei tee työtä, eikä luekaan, Ei aapiseenkaan katso milloinkaan.
— Zacharias Topelius, Lukemisia lapsille 7
Eikä tuo koirakaan, joka tuolla järven takana jossakin kaukaisuudessa haukahtelee, ole mikään tavallinen tiisti.
— Eino Leino, Kootut teokset X
Hänen niin tehdessään tiisti, jota ei oltu siihen saakka huomattu, se kun oli ymmärtänyt pysyä viisaasti syrjässä, tuli ja asettui hänen viereensä luottavalla nöyryydellä, josta ei voinut erehtyä.
— Charles G. D. Roberts, Eläinvaltiaita

Etymologia

Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
paikoin Varsinais-Suomi

(suomi → nykyruotsi murt. Suomi ‑tiste: bondtiste ’maalaisrakki’).

Lienee lähtöisin koiran kutsumahuudosta (jo Jusl tiistiseh!). Vertaa myös viro (lastenk., murt.?) kissan kutsumahuuto tiis tiis!, josta johd. s. tiis ’kissa’.

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5 (risti)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iːsti

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tiisti. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tiisti