toh­ko

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. tohelo, tomppeli; laho, hapertunut (puu, kangas)

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan tohkeissa(an) yhteydessä
Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Vastineita
inkeroinen, vatja, viro

Onomat.-deskr. sanoja, joilla on yhtymäkohtia s.v. tohista, touhuta (s.v. touhu) ja tuohtua main. sanoihin. Kontam. lähinnä sanoista tohko ja sohjo (katso tätä) lienee tohjona, ‑ksi ’murskana, ‑ksi’; vertaa myös tohelo, tohmero ja tehko (s.v. teho).

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentohkīssa, toheta (prs. tohkiā) ’puhjeta’, tohata (prs. tohkā) ’puhkaista’
vatja(vatjan Kukkosin murre) tohkīssa ’puhjeta’, tohata (prs. tohkāb) ’puhkaista, rikkoa’
viromurt. tohk(n)eda ’haurastua, lahota, heiketä’, eteläviro tohkerda- ’touhuta, puuhata’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tohko. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tohko