tou­ka­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. nyhtäistä, näykätä; töykätä, työntää; pistää, survaista

Etymologia

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
paikoin etupäässä itämurteet
Vastineita
inkeroinen, vatja, viro

Deskr. sanoja, jotka kuulunevat s.v. tokata main. sanojen yhteyteen; etuvok. varianteista katso töykätä. Katso myös touvata; vertaa noukka.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentoukata ’tyrkätä, työntää’, toukkia ’tyrkkiä, työnnellä’
vatjate̮ukata ’töykätä; sujauttaa’
virotõugata ’sysätä, lykätä, rynnätä’
–? liivi te̮vk, te̮uk ’työntää, survaista’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Toukata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/toukata