to­ka­ta

verbi/ˈtokɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

to-ka-ta (3 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

  1. tuikata, pistää, tökätä, sohia; näykätä, iskeä kiinni; (slangissa:) antaa, tarjota, panna, ojentaa, työntää

Esimerkkilauseet

Sen täytyi tokata tuleen näillä kahdella tikulla!
— Urho Karhumäki, Korpiherra
Heikin, terän suussa olevan, ei auttanut muu kuin tokata toisen kerran pitkinpäin ja vielä kolmannenkin.
— Urho Karhumäki, Mylly pyörii
Murhaliigan jäseniä olivat: Tokata on Saatanan samurai, jonka yhden käden John katkaisi bumerangillaan.
— Wikipedia: Yöjuttu (lehti)

Etymologia

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Slangissa
1900 lähtien
Levinneisyys
melko laajalti itämurteet Etelä-Pohjanmaa ja ymp.
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja

Deskr. sanoja kuten esimerkiksi myös mordva tokams ’työntää; osua (ampumalla)’ ja kildininsaame tšokkăd (turjansaame) ’pistää, puukottaa’, joka voi olla myös ← karjala; vertaa toukata ja tökätä.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentokkua ’pudota’, tokuttā ’pudottaa’, tšokata ’lyödä kevyesti’
karjalatokata ’lyödä, iskeä; tehdä nopeasti, taitavasti; ontua’, tšokata ’pistää; sysätä, tuikata’, tšokkie ’pistää, pistellä’
lyyditšokaita ’pistää’, tšokkida ’pistellä, tökkiä’
vepsätšokaita ’pistää, tuikata’, tšokkoida ’sama merkitys’
vatjate̮kkua ’pudota’, te̮kuttā ’pudottaa’
–? viro togida ’tönäistä; mukiloida’.

Samaa juurta olevia sanoja

Helsingin slangissa

tokkaa ’antaa; tarjota; panna; ojentaa, työntää’

murresana tokata ’tuikata, tökätä, sivaltaa’; yleiskielestä tähän kuuluu myös tokaista ’sanoa töksäyttää’.

Taivutustiedot

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin tokata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minätokkaantokkasinolen tokannutolin tokannut
sinätokkaattokkasitolet tokannutolit tokannut
häntokkaatokkasion tokannutoli tokannut
metokkaammetokkasimmeolemme tokanneetolimme tokanneet
tetokkaattetokkasitteolette tokanneetolitte tokanneet
hetokkaavattokkasivatovat tokanneetolivat tokanneet
passiivitokataantokattiinon tokattuoli tokattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minätokkaisinolisin tokannut
sinätokkaisitolisit tokannut
häntokkaisiolisi tokannut
metokkaisimmeolisimme tokanneet
tetokkaisitteolisitte tokanneet
hetokkaisivatolisivat tokanneet
passiivitokattaisiinolisi tokattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinätokkaa—
häntokatkoonolkoon tokannut
metokatkaamme—
tetokatkaa—
hetokatkootolkoot tokanneet
passiivitokattakoonolkoon tokattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minätokannenlienen tokannut
sinätokannetlienet tokannut
häntokanneelienee tokannut
metokannemmelienemme tokanneet
tetokannettelienette tokanneet
hetokannevatlienevät tokanneet
passiivitokattaneenlienee tokattu

Infinitiivit

1. infinitiivitokata
1. inf. pitkä muototokatakseen
2. inf. inessiivitokatessa
2. inf. inessiivi, passiivitokattaessa
2. inf. instruktiivitokaten
3. inf. inessiivitokkaamassa
3. inf. elatiivitokkaamasta
3. inf. illatiivitokkaamaan
3. inf. adessiivitokkaamalla
3. inf. abessiivitokkaamatta
3. inf. instruktiivitokkaaman
4. infinitiivitokkaaminen
5. infinitiivitokkaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippitokkaava
Passiivin 1. partisiippitokattava
Aktiivin 2. partisiippitokannut
Passiivin 2. partisiippitokattu
Agenttipartisiippitokkaama
Kieltopartisiippitokkaamaton

Riimit

-okɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tokata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tokata