tros­sa­ta

— Aina miäs saa, kun ei s’oo kovin noloo — —-, mutta kovasti siinä piti matohon sylkiä, jotta aiva on suu kuivana ja posket litus — — plaasin trossata.

Täälä se pruukas meille muille rakennusmestariille joka päivä trossata, kuinka jumalattoman suuria haukia se aamuusin pitkästäsiimastansa vetelöö.