tui­jot­ta­mi­nen

substantiivi/ˈtui̯jotːɑminen/
Jaa

Johdettu sanasta: tuijottaa

Merkitys

  1. katseen tietoinen pitäminen kiinnitettyneenä samaan kohteeseen lähes hievahtamatta.Tuijottaminen näyttää olevan joillekin huvi, vaikka se harvoin huvittaa kohteeksi joutunutta.

Etymologia

tuijottaa + johdin -minen

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Tämä tuijottaminen tuntui Raskolnikovista vastenmieliseltä ja teki hänet surulliseksi.
— F. M. Dostojevski, Rikos ja rangaistus
Tess ei huomannut tätä alussa, mutta lopulta miehen itsepäinen tuijottaminen saattoi hänet kääntymään päin.
— Thomas Hardy, Tessin tarina
Kappaleissa käydään kovaa älypuhelinkritiikkiä, joissa mainitaan ruutujen, erityisesti puhelimien tuijottaminen, minkä seurauksena silmät sulkeutuvat maailman tapahtumilta.
— Wikipedia: Avar uus

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivituijottaminen
Genetiivituijottamisen
Partitiivituijottamista
Essiivituijottamisena
Translatiivituijottamiseksi
Inessiivituijottamisessa
Elatiivituijottamisesta
Illatiivituijottamiseen
Adessiivituijottamisella
Ablatiivituijottamiselta
Allatiivituijottamiselle
Abessiivituijottamisetta

Riimit

-ɑminen

Kaikki riimit

Lähteet