tui­sah­taa

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. suutahtaa

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan tuiskia yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro

Deskr. sanoja, jotka lienevät samaa alkuperää kuin s.v. tuisku main. sanat. Toisaalta suomi sanalle äänteellisesti ja osin merkityksellisestikin läheinen on myös tiuskia, katso tätä.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentuiskā ’heilua, huiskia; tiuskia’, tuisku ’kiivas, tulinen’
karjalatuiskoa ’hyöriä, huiskaa, riehua; loimuta; pärskiä; pauhata (tuuli)’, tuiskata ’paiskata; ryöpsäyttää; tuprauttaa; puuskahtaa; sytyttää, väläyttää’, tuiskahtoa ’jymähtää; leimahtaa; vihastua’
vatja(Tsv) tuiska-, tuizge̮t ’paiskoa; riehua’
viro(Wied) tuisata (prs. tuiskab) ’pitää kiirettä, kulkea nopeasti; aallota (meri myrskyn aikana)’, tuiskur ’kiivas, äkeä ihminen’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tuisahtaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tuisahtaa