1tuiskata1 – tiuskia; viskoa, paiskoa, heitellä ympäriinsä
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan tuiskia yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro
Deskr. sanoja, jotka lienevät samaa alkuperää kuin s.v. tuisku main. sanat. Toisaalta suomi sanalle äänteellisesti ja osin merkityksellisestikin läheinen on myös tiuskia, katso tätä.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | tuiskā ’heilua, huiskia; tiuskia’, tuisku ’kiivas, tulinen’ |
|---|---|
| karjala | tuiskoa ’hyöriä, huiskaa, riehua; loimuta; pärskiä; pauhata (tuuli)’, tuiskata ’paiskata; ryöpsäyttää; tuprauttaa; puuskahtaa; sytyttää, väläyttää’, tuiskahtoa ’jymähtää; leimahtaa; vihastua’ |
| vatja | (Tsv) tuiska-, tuizge̮t ’paiskoa; riehua’ |
| viro | (Wied) tuisata (prs. tuiskab) ’pitää kiirettä, kulkea nopeasti; aallota (meri myrskyn aikana)’, tuiskur ’kiivas, äkeä ihminen’. |