tuis­ka­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. tiuskia; viskoa, paiskoa, heitellä ympäriinsä
  2. tuiskuta

Etymologia

1tuiskata1 – tiuskia; viskoa, paiskoa, heitellä ympäriinsä

Sanakirjassa
Käsitellään sanan tuiskia yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro

Deskr. sanoja, jotka lienevät samaa alkuperää kuin s.v. tuisku main. sanat. Toisaalta suomi sanalle äänteellisesti ja osin merkityksellisestikin läheinen on myös tiuskia, katso tätä.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentuiskā ’heilua, huiskia; tiuskia’, tuisku ’kiivas, tulinen’
karjalatuiskoa ’hyöriä, huiskaa, riehua; loimuta; pärskiä; pauhata (tuuli)’, tuiskata ’paiskata; ryöpsäyttää; tuprauttaa; puuskahtaa; sytyttää, väläyttää’, tuiskahtoa ’jymähtää; leimahtaa; vihastua’
vatja(Tsv) tuiska-, tuizge̮t ’paiskoa; riehua’
viro(Wied) tuisata (prs. tuiskab) ’pitää kiirettä, kulkea nopeasti; aallota (meri myrskyn aikana)’, tuiskur ’kiivas, äkeä ihminen’.

Samaa juurta olevia sanoja

2tuiskata2 – tuiskuta

Sanakirjassa
Käsitellään sanan tuisku yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro

Deskr. sanoja, jotka lienevät samaa alkuperää kuin s.v. tuiskia main. sanat. — suomi → nykyruotsi murt. Suomi tojsko ’rajuilma, pyry’.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentuisku ’lumipyry’, tuisata ’tuiskuta, pyrytä’
karjalatuisku ’pyry; puuskainen tuuli’, tuiskuo ’pyryttää’, tuiskuttoa ’sama merkitys’
vatjatuisku ’lumituisku’, (Tsv) tuiska-, tuizge̮t ’tuiskuttaa’
virotuisk ’tuisku, pyry’, tuisata (prs. tuiskab) ’tuiskuta’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tuiskata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tuiskata