tuis­ku­tuu­li

substantiivi/ˈtui̯skuˌtuːli/
Jaa

Yhdyssana: tuisku + tuuli

Merkitys

(englanniksi)
  1. gust of wind that blows up snow

Esimerkkilauseet

Metsäkissa torkkui ja uneksi heinäluolassa suuren saaliinsa ääressä, metsän huoatessa raskaasti tuiskutuulen kourissa.
— Pentti Haanpää, Atomintutkija ja muita juttuja
Ulkona oli pimeä, ja tuiskutuuli huoahteli kylmästi ullakossa, talikynttilä läähätteli kuin kuoleva viimeisiä henkiä vedellessään.
— Juhani Aho, Kevät ja takatalvi

Taivutustiedot

Taivutusluokka 26

SijamuotoYksikkö
Nominatiivituiskutuuli
Genetiivituiskutuulen
Partitiivituiskutuulta
Essiivituiskutuulena
Translatiivituiskutuuleksi
Inessiivituiskutuulessa
Elatiivituiskutuulesta
Illatiivituiskutuuleen
Adessiivituiskutuulella
Ablatiivituiskutuulelta
Allatiivituiskutuulelle
Abessiivituiskutuuletta

Riimit

-uːli

Kaikki riimit

Lähteet