- Alkuperä
- Lainasana (indoeurooppalainen: *tū-men-)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan tuumen yhteydessä
- Vanhin tieto
- Kalevala 1835, 1849, 1835
Lähtökohta: ← indoeurooppalainen *tū-men- tai germaani *þū-men- ’paisuma, turvotus’, vertaa germaaninen *þūmōn ’peukalo’ (nykysaksa Daumen, nykyruotsi tumme, muinaisruotsi þumi ’sama merkitys’), latina tumere ’olla turvoksissa’, tumor ’pullistuma; kasvain’, muinaisintia túmra- ’vahva, paksu’.
~ (suomi →) pohjois- eli vienankarjala tuumi ’(lehmän tai lampaan) udar’ | viro tuum (g. ‑e) ’paksu lihas reidessä tai sääressä’