tup­rak­ka

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. pyry, tuisku

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan tupruta yhteydessä
Vastineita
karjala, inarinsaame
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalatupruta ’tupruta, pöllytä; tuiskuttaa’, tupruttoa ’tupruttaa (savua, lunta)’, tuprakka ’pyryinen, tuiskuinen (sää); lumituisku; tuulenpuuska’, tupera ’nuoskalumi tai ‑keli’, tupertuo ’synketä, pilvistyä; takertua (lumi jalakseen)’
–? lyydi tubrak ’ukontuhnio’
–? viro tubrata ’sekoittaa, sotkea, hämmentää’

Kaukaisemmissa sukukielissä

inarinsaameinarinsaame toperuđ (koltansaame kildininsaame) ’tarttua kiinni (lumi suksenpohjaan tai jalakseen)’, koltansaame toppa̮r (kildininsaame turjansaame) ’raskas lumikeli’

(johd:ia, joiden todennäköisesti kantavartalosta katso tupehtua; perusmerk. molemmilla sanueilla ’tukkia; mennä tukkoon, umpeen’; tähän voi lisäksi kuulua tupata, katso tätä).

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tuprakka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tuprakka