tup­rut­ta­mi­nen

substantiivi/ˈtuprutːɑminen/
Jaa

Johdettu sanasta: tupruttaa

Merkitys

  1. teonnimi verbistä tupruttaa

Synonyymit

Etymologia

tupruttaa + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Ulkonaisesti hän oli aivan rauhallinen ja välinpitämätön, kunnes äkillinen kirous, kiivas savukkeen tupruttaminen, syvenevä poimu kulmakarvojen välissä osoitti, miten intohimoisesti hän seurasi pelin kulkua.
— Herman Gummerus, Pilsudski

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivitupruttaminen
Genetiivitupruttamisen
Partitiivitupruttamista
Essiivitupruttamisena
Translatiivitupruttamiseksi
Inessiivitupruttamisessa
Elatiivitupruttamisesta
Illatiivitupruttamiseen
Adessiivitupruttamisella
Ablatiivitupruttamiselta
Allatiivitupruttamiselle
Abessiivitupruttamisetta

Riimit

-ɑminen

Kaikki riimit

Lähteet