tur­ja

erisnimi/ˈturjɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

tur-ja (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

  1. Kuolan niemimaan eteläisen Vienanmeren rannikon nimitys

Etymologia

1turja1 – niska

Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Levinneisyys
ei murt.
Vastineita
viro, unkari
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

viroturi (g. turja) ’niska; (hevosen) säkä’ (on mahdollista että sana onkin nimenomaan viroa ja suomessa Lönnr:n (Eurénin aineistoon) välittämä)

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

unkaritar (vanh., murt.), tarja ’säkä, naudan niskan tai lapojen lihat’, tarkó ’niska, takaraivo’.

2turja2 – noita, tietäjä

Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Levinneisyys
Pohjois-Savo
Vastineita
karjala

Kuuluvat yhteen pn:n Turja (Gan 1787; harv. Tyrjä) kanssa, joka vanhastaan on tarkoittanut Kuolan niemimaan kaakkois- tai itäosaa, ja jonka saame vastine (vastaa suomi etuvok. varianttia) on kildininsaame Ta̮´rje (turjansaame) ’Turja, Kuolan-Lapin itäosa’, kildininsaame ta̮´rjĕla̮´nč ’turjanlappalainen’ (myös muinaisvenäjä Tĭrě (venäjä Ter, Terskij bereg) ’Kuolan niemimaan itäosa’ ← itämerensuomi tyrjä). Nimen alkuperä on epäselvä; takavokaalistumisen on voinut aiheuttaa osittain samamerkityksinen Rutja, josta katso Ruija.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalaturjalaine ’lappalainen’, turjalappalaine ’sama merkitys’

Samaa juurta olevia sanoja

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

1 327 esiintymää · 0.5 / milj.

Suomi24
0.4
Sanomalehdet
1.8
Aikakauslehdet
1.4
Wikipedia
2.3
Reddit
0.3
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-urjɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Turja. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/turja