tus­sa­ri

substantiivi/ˈtusːɑri/
Jaa
Viittaa artikkeliin

tus-sa-ri (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitys

  1. (puhekieltä)ampuma-ase, erityisesti vanha kivääri tai haulikko

Esimerkkilauseet

Kädessä oli hänellä pieni, siro, erittäin hyvin tehty tussari ja lantioilta riippui metsästyspuukko simpukankuorikotelossa sekä elfenluinen pikari.
— Viktor von Falk, Kuningatar Dragan rakkausseikkailut
Yhtä valmis poika hän oli linnunpyyntiin pyhänä ja arkena, marraskuussa ja huhtikuussa, ehkä hanakampikin kevätkuussa, sillä silloin sai paremmin ja huonommallakin tussarilla.
— Urho Karhumäki, Kolkkakala ja muita kalapaloja
Ase on lyhyt sileäpiippuinen tussari, kaliiperiltaan 20 milliä, koivupuinen tukki on kotitekoinen.
— Wikipedia: Martti Kitunen

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: studsare)
Vanhin tieto
Elias Lönnrot, 1880
Levinneisyys
yleinen

Lainalähde: ← nykyruotsi studsare, murt. stussare ’kivääri’ v:stä studsa ’kimmota, ponnahtaa’; merk:ssä ’(pieni, huono, omatekoinen tms.) ase, leikkipyssy’ sana liittyy s.v. tussahtaa (katso tätä) main. sanoihin.

Esiintymistiheys

1 328 esiintymää · 0.5 / milj.

Suomi24
0.6
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.1
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 6 (paperi)

Yleisimmät: tussari 35 % · tussarit 21 % · tussarin 20 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-usːɑri

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tussari. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tussari