Asiasanasto.fi

tuumiminen

substantiivi

/ˈtuːmiminen/

Johdettu sanasta: tuumia

Merkitys

  1. 1.teonnimi verbistä tuumia

Etymologia

tuumia + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Nyt alkoi tuumiminen, ja neiti katsoi hämmästyneenä tuota hentoa nuorta vaimoa, sillä tämä johti neuvottelua pontevan tarmokkaasti ja järkevästi.

Georg Ebers, Pormestarin vaimo

Mitäpä sitten enää hyödyttää tämän asian tuumiminen?

Emily Brontê, Humiseva harju

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

Nominatiivituumiminen
Genetiivituumimisen
Partitiivituumimista
Essiivituumimisena
Translatiivituumimiseksi
Inessiivituumimisessa
Elatiivituumimisesta
Illatiivituumimiseen
Adessiivituumimisella
Ablatiivituumimiselta
Allatiivituumimiselle
Abessiivituumimisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit