tuu­mi­mi­nen

substantiivi/ˈtuːmiminen/
Jaa

Johdettu sanasta: tuumia

Merkitys

  1. teonnimi verbistä tuumia

Etymologia

tuumia + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Nyt alkoi tuumiminen, ja neiti katsoi hämmästyneenä tuota hentoa nuorta vaimoa, sillä tämä johti neuvottelua pontevan tarmokkaasti ja järkevästi.
— Georg Ebers, Pormestarin vaimo
Mitäpä sitten enää hyödyttää tämän asian tuumiminen?
— Emily Brontê, Humiseva harju

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivituumiminen
Genetiivituumimisen
Partitiivituumimista
Essiivituumimisena
Translatiivituumimiseksi
Inessiivituumimisessa
Elatiivituumimisesta
Illatiivituumimiseen
Adessiivituumimisella
Ablatiivituumimiselta
Allatiivituumimiselle
Abessiivituumimisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet