täl­leen

Nyt on loppu tyyni tälleen, myrsky vonkuu, tuuli vinkuu, Itä suur' on noussut jälleen, sota soi ja nuolet sinkuu.

Peuroja juoksee kukkulan laella, häviten jälleen, vuori jää tälleen, pystyssä, yksin, ei varjossa vaella.

Mutta tälläkin kertaa loppu jää avoimeksi: " Peer, viime tienhaarassa yhdymme jälleen, niin saamme nähdä -; sanon vain tämän tälleen.