uik­ku

substantiivi/ˈui̯kːu/
Jaa

Johdettu sanasta: ui

Merkitykset

  1. jokin suvun Podiceps-suvun vesilinnuista
  2. (slangia)(Tampere)uimahalliEilen olin taas mielestäni superreipas, kun päätin mennä heti töitten jälkeen uikkuun ja taas kävellen! (Kummitäti-blogi)
  3. (lähinnä monikossa) uikkujen heimon (Podicipedidae) laji tai yksilö

Etymologia

Onomatopoeettinen ui-interjektioon perustuva sana. Sanan ensi maininta kirjakielessä on Christfrid Gananderin sanakirjassa Nytt Finskt Lexicon 1787 (muodossa uiku).

Yhdyssanat ja johdokset

Käännökset

  • ruotsidopping

Hierarkia

Yläkäsitteet

Esimerkkilauseet

Muutaman hetken kuluttua uikun pesä oli rannassa, mutta pieni soutumies ei noussut siitä pois, vaan istui hiljaa kyyristyneenä oksien ja korsien väliin.
— Selma Lagerlöf, Peukaloisen retket villihanhien seurassa
Ne eivät suvainneet lähettyvillään toisia uikkujakaan.
— Aaro A. Nuutinen, Saloilta ja vesiltä
Järvillä pesii muun muassa haapana, jouhisorsa, lapasorsa, mustakurkku -uikku, naurulokki, pikkulokki, tukkasotka ja uivelo.
— Wikipedia: Haisujärvi (Ylitornio)

Englanninkieliset vastineet

  • grebe

Esiintymistiheys

400 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.9
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.6
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1, vokaalivaihtelutyyppi A

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviuikku
Genetiiviuikun
Partitiiviuikkua
Essiiviuikkuna
Translatiiviuikuksi
Inessiiviuikussa
Elatiiviuikusta
Illatiiviuikkuun
Adessiiviuikulla
Ablatiiviuikulta
Allatiiviuikulle
Abessiiviuikutta

Riimit

-uikːu

Kaikki riimit

Lähteet