ui­kut­ta­ja

substantiivi
Jaa
Viittaa artikkeliin

ui-kut-ta-ja (4 tavua) · 9 kirjainta

Johdettu sanasta: uikuttaa

Merkitys

  1. henkilö tai eläin, joka uikuttaa

Esimerkkilauseet

Emäntä se silloin jo kovemmasti ärähti, että mitä hänessä tyhjää ruikuttaa ... iso tyttö ... ilman syytä, ja kun Elli ei siitäkään herennyt, otti emäntä käsipuolesta ja ovelle talutti, että "mene pihalle mokoma uikuttaja ... ja muista tullessasi tuoda puita takkaan!" — — —
— Kasimir Leino, Emmalan Elli

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan uikuttaa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, pohjois- eli vienankarjala

Interjektioon ui (ui-ui, uijui) perustuvia onomat. sanoja.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenuikuttā, uikkā ’valittaa, uikuttaa’
pohjois- eli vienankarjalapohjois- eli vienankarjala uikuttoa ’valittaa’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Uikuttaja. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/uikuttaja