u­je­a

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. suippo, terävä; ohut

Etymologia

Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Levinneisyys
paikoin Savo Keski-Suomi
Vastineita
inkeroinen

(suomi v:ssä ujuttaa ’pujottaa’ (s.v. uida) varmaankin osin myös tämän sanueen vaikutusta)

Deskr. sanoja, vertaa hui2, huippu, suippo. Samaan yhteyteen kuulunevat myös suomi uilea, uilo (harv. Etelä-Savo) ’teräväkärkinen, ohut’ (ja ilmeisesti tähän liittyvä uilo (Laatokan Karjala ja ymp.) ’lapikas’) sekä uivelo (Gan 1787; Pohjois-Karjala Savo Kainuu) ’hintelä, kitukasvuinen; hontelo (ihminen); nahjus, saamaton; ujo’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

inkeroinenujo, ujakkain ’ohut, solakka’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Ujea. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ujea