Asiasanasto.fi

ul­vosubstantiivi

/ˈulʋo/

Johdettu sanasta: ulvoa

Merkitys

  1. 1.(murteellinen)märälle koiran turkille ominainen hajuMoppe haisee taas ulvolle.

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Mutta ulvo, myrsky! Lyö ylitsemme, pauhu, ja kiidä, riehuva myrsky, päittemme päällitse!

Maiju Lassila, Avuttomia

Vanha äitikulta tuolla templiin käy, itkee poikaa, jot' ei vuosikausiin näy, somat neidot niijaa valkopuvuissaan, muistaa, muistaa ehkä kaukosulhastaan... Hei, nyt ulvo tuuli, poika kutsun kuuli, kevätlintuna taas kotimaille saan!

Larin-Kyösti, Kylän lauluja

Talot ovat: Rantala, Maasola, Sinisalo, Kotiranta, Hakala, Penttilä, Uusi Hakala, Toivola, Etelämäki, Varjola, kaksi Rannilan taloa, Ulvo, Kaukola ja Jokela (kursivoiduissa taloissa on vain kesäasutusta).

Wikipedia: Ulvonkylä

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviulvo
Genetiiviulvon
Partitiiviulvoa
Essiiviulvona
Translatiiviulvoksi
Inessiiviulvossa
Elatiiviulvosta
Illatiiviulvoon
Adessiiviulvolla
Ablatiiviulvolta
Allatiiviulvolle
Abessiiviulvotta