ur­pa

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. kuohusavi, kuivuessaan mureneva savi
  2. lehtipuun kukinto, norkko; silmu

Etymologia

1urpa1 – kuohusavi, kuivuessaan mureneva savi

Vanhin tieto
Pietari Adriani Gadd, 1773
Levinneisyys
paikoin Varsinais-Suomi
Vastineita
viro

Sana voi kuulua Lounais-Suomen virolaisuuksiin.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

virourbne ’huokoinen, kuohkea’, urve ’huokonen, pieni aukko’.

2urpa2 – lehtipuun kukinto, norkko; silmu

Sanakirjassa
Rinnakkaismuoto, käsitellään sanan urpu yhteydessä
Vanhin tieto
Variarum Rerum Vocabula Latina, cum Svetica et Finnonica interpretatione, 1644
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenurpa ’(koivun, lepän, pajun) urpu; lehtisilmu’, urpia ’virpoa (palmusunnuntaina); hutkia, lyödä’
karjalaurpa, urva ’lehtipuun kukinto; silmu’
lyydiurb(e̮) (mon. urbad) ’(koivun) urpu’
vepsäurb (g. urban)
vatjaurpa ’urpu’
virourb (g. urva) ’(koivun, lepän) urpu, norkko’.

suomi → inarinsaame urbe (ruotsinsaame luulajansaame koltansaame kildininsaame) ’puun kukinto, norkko (In); se aika keväällä, jolloin silmut puhkeavat (Lu In); se aika syksyllä, jolloin lehdet putoavat (R In Ko Kld)’; karjala → venäjä murt. úrba, úrva ’puun silmu’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Urpa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/urpa