1urpa1 – kuohusavi, kuivuessaan mureneva savi
- Vanhin tieto
- Pietari Adriani Gadd, 1773
- Levinneisyys
- paikoin Varsinais-Suomi
- Vastineita
- viro
Sana voi kuulua Lounais-Suomen virolaisuuksiin.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| viro | urbne ’huokoinen, kuohkea’, urve ’huokonen, pieni aukko’. |
|---|
2urpa2 – lehtipuun kukinto, norkko; silmu
- Sanakirjassa
- Rinnakkaismuoto, käsitellään sanan urpu yhteydessä
- Vanhin tieto
- Variarum Rerum Vocabula Latina, cum Svetica et Finnonica interpretatione, 1644
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | urpa ’(koivun, lepän, pajun) urpu; lehtisilmu’, urpia ’virpoa (palmusunnuntaina); hutkia, lyödä’ |
|---|
| karjala | urpa, urva ’lehtipuun kukinto; silmu’ |
|---|
| lyydi | urb(e̮) (mon. urbad) ’(koivun) urpu’ |
|---|
| vepsä | urb (g. urban) |
|---|
| vatja | urpa ’urpu’ |
|---|
| viro | urb (g. urva) ’(koivun, lepän) urpu, norkko’. |
|---|
suomi → inarinsaame urbe (ruotsinsaame luulajansaame koltansaame kildininsaame) ’puun kukinto, norkko (In); se aika keväällä, jolloin silmut puhkeavat (Lu In); se aika syksyllä, jolloin lehdet putoavat (R In Ko Kld)’; karjala → venäjä murt. úrba, úrva ’puun silmu’.
Samaa juurta olevia sanoja