vaa­pot­taa

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. kävellä huojuen

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan vaappua yhteydessä
Vastineita
karjala, viro

Voi olla deskr. alkuperää ja kuulua s.v. vapista main. sanojen yhteyteen. Germaanistakin (koko sanueen) alkuperää on pidetty mahdollisena, vertaa keskiyläsaksa waben ’olla liikkeessä’, muinaisnorja váfa ’horjua, vaappua, heilua’ sekä (r:llisten muotojen osalta) muinaisnorja váfra ’liikkua sinne tänne (levottomasti); häilyä’, islanti vafra ’sama merkitys; kävellä huojuen, vaappua’, keskiyläsaksa waberen ’olla liikkeessä’, tanska væver ’reipas, eläväinen, nopsa, ketterä’ (viimeksi mainitun perusteella samaan sanueeseen on yhdistetty myös suomi murt. (Kymenlaakso ja ymp.) vaappara, vaappera ’toimelias, ahkera; vanttera’

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalavoappuo ’vaappua, hoiperrella; laahustaa’, voapottoa ’vaapottaa, huojahdella’.

Lähisukukielissä

virovaper ’urhoollinen, kelpo; reipas, vilkas; vahva’

sekä lisäksi vauras, katso tätä).

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vaapottaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vaapottaa