vai­ja

erisnimi, substantiivi/ˈʋɑi̯jɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vai-ja (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

  1. (slangi)isä

Esimerkkilauseet

— Vai Lallukan teestä tuommoiset rapinat, kummasteli vaija, pani tupakaksi ja selvitteli meille allakan arvoitukset.
— Urho Karhumäki, Nallen pakinoita
Hän huutaa vain: Minä en putoa ja vaija lupasi; — hänkin kutsuu meidän pappaa vaijaksi kuin omaa ainakin.
— Joel Lehtonen, Sirkus ja pyhimys
Kaakkoismurteissa (läntisimpiä lukuun ottamatta) että -sanaa puolestaan korvaa lyhentynyt muoto jot (esim. se sannoo sille, jot ' tule tän vaijalle ', jot ' vaija jälttää tuota lanttuu ', Viipurin mlk.) Näissä murteissa sana on vuorotellut perinteisestikin muodon et, joka on myös suomen nykypuhekielen yleinen että -sanan lyhenne, kanssa.
— Wikipedia: Jotta

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: far)
Slangissa
1900 lähtien

Helsingin slangissa

faija ’isä’; myös faisa

← ruotsi far ’isä’, rinn. murt. ja slangin faja (yleinen ruotsi johdin, jolla on muodostettu jo vanhastaan muun muassa henkilönnimiä kuten Maja ← Maria), samoin muija ’(vanha) nainen; ämmä; tyttö’ ← ruotsi mor ’äiti’; vanha rinnakkainen laina on suomi murt. vaija ’isä’.

Esiintymistiheys

93 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑijɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vaija. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vaija