va­kuut­ta­mis­kel­vot­to­muussubstantiivi

1. 1.vakuuttamiskelvoton ominaisuus tai olosuhteet, joiden perusteella vakuutusyhtiö kieltäytyy myöntämästä vakuutusta

1. 1.the quality of being uninsurable; the conditions under which an insurance company will refuse to issue insurance to an applicant (based on standards set by the insurance company)

Synonyymit ja vastakohtasanat

Hierarkia