va­la­eh­toi­ses­ti

Sjöstjerna piteli, salaisesti haluten — ainaiseksi pitää sitä — kättä, joka valaehtoisesti oli laskenut pehmeät sormensa hänen käteensä ja katseli impeä kiitollisuudesta säkenöivin silmin.

Siksi jätämmekin kuvaamatta, kuinka Nikolai Parfenovitš teroitti mieleen jokaiselle esiin kutsutulle todistajalle, että tämän oli puhuttava totuuden ja omantunnon mukaisesti ja että hänen myöhemmin oli toistettava tämä todistuksensa valaehtoisesti.

Saltenin kuoleman jälkeen hänen sihteerinsä todisti valaehtoisesti, että Salten oli tunnustautunut romaanin kirjoittajaksi, ja Saltenin työtoveri kertoi kirjoittaneensa hänen käsikirjoituksensa aikoinaan puhtaaksi.