Asiasanasto.fi

van­hen­tu­mi­nensubstantiivi

/ˈʋɑnhentuminen/

Johdettu sanoista: vanha, vanhentua

Merkitys

  1. 1.teonnimi verbistä vanhentua

Etymologia

vanhentua + johdin -minen

Liittyvät sanat

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Niitä on kolme eri-luonteista: yksi, joka on suorana poikkeuksena feodali-järjestelmästä, kapinana sitä vastaan, nimittäin kaupunkien porvarillinen vapaus; — yksi, jota voidaan johtaa itse feodalismin periaatteista, nimittäin valtio-aatteen vahvistuminen; — ja yksi muutos, joka on seurauksena kultuurin yleisestä edistyksestä, nimittäin feodali-järjestelmän oma vanhentuminen.

Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen, Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa

Pari vuosisataa kestänyt aaltoilu idän ja lännen välillä ja sen aikana tapahtunut kulttuurimuodon luonnollinen vanhentuminen muutti keskiajan-ihmisen psyken: naivi, innoittunut hurskaus rupesi väljähtymään, epäilys syntyi, katse alkoi laskeutua tuonpuoleisesta ihanteesta maan päälle, omaan ympäristöön, askeesin sijaan tuli väkisinkin elämänhalu.

Eino Railo, Yleisen kirjallisuuden historia II

Järjestelmän arkkitehtuurin vanhentuminen (yhteistyömoniajo, yhden käyttäjän järjestelmä) johti vanhan koodin hylkäämiseen.

Wikipedia: Macintosh

Englanninkieliset vastineet

  • obsolescence
  • limitation

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivivanhentuminen
Genetiivivanhentumisen
Partitiivivanhentumista
Essiivivanhentumisena
Translatiivivanhentumiseksi
Inessiivivanhentumisessa
Elatiivivanhentumisesta
Illatiivivanhentumiseen
Adessiivivanhentumisella
Ablatiivivanhentumiselta
Allatiivivanhentumiselle
Abessiivivanhentumisetta

Riimit

-uminen

Kaikki riimit
aiheet: