Asiasanasto.fi

vanhentuminen

substantiivi

/ˈʋɑnhentuminen/

Johdettu sanoista: vanha, vanhentua

Merkitys

  1. 1.teonnimi verbistä vanhentua

Etymologia

vanhentua + johdin -minen

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Niitä on kolme eri-luonteista: yksi, joka on suorana poikkeuksena feodali-järjestelmästä, kapinana sitä vastaan, nimittäin kaupunkien porvarillinen vapaus; — yksi, jota voidaan johtaa itse feodalismin periaatteista, nimittäin valtio-aatteen vahvistuminen; — ja yksi muutos, joka on seurauksena kultuurin yleisestä edistyksestä, nimittäin feodali-järjestelmän oma vanhentuminen.

Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen, Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa

Pari vuosisataa kestänyt aaltoilu idän ja lännen välillä ja sen aikana tapahtunut kulttuurimuodon luonnollinen vanhentuminen muutti keskiajan-ihmisen psyken: naivi, innoittunut hurskaus rupesi väljähtymään, epäilys syntyi, katse alkoi laskeutua tuonpuoleisesta ihanteesta maan päälle, omaan ympäristöön, askeesin sijaan tuli väkisinkin elämänhalu.

Eino Railo, Yleisen kirjallisuuden historia II

Järjestelmän arkkitehtuurin vanhentuminen ( yhteistyömoniajo, yhden käyttäjän järjestelmä) johti vanhan koodin hylkäämiseen.

Wikipedia: Macintosh

Englanninkieliset vastineet

  • obsolescence
  • limitation

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

Nominatiivivanhentuminen
Genetiivivanhentumisen
Partitiivivanhentumista
Essiivivanhentumisena
Translatiivivanhentumiseksi
Inessiivivanhentumisessa
Elatiivivanhentumisesta
Illatiivivanhentumiseen
Adessiivivanhentumisella
Ablatiivivanhentumiselta
Allatiivivanhentumiselle
Abessiivivanhentumisetta

Riimit

-uminen

Kaikki riimit