va­ti­kaa­ni

Hiljaiset kadut, pimeät komerot, loistavat piazzat, kolme tulta Vatikaanin loggialla, suuren kirkon aavemainen muoto, ystävälliset tähdet, kaunis kuu ja kirkonkellot, jotka löivät yksi hiljaisessa yössä.

— Paavi ja Kirkko eivät silti ole vähäisemmät, lisäsi Lelo, päinvastoin!... Se on viime aikoina, kävellessäni neiti Carrollin kanssa Vatikaanin ympärillä, monta kertaa johtunut mieleeni; hiljaisuudessaan ja yksinäisyydessään se on minusta näyttänyt pelättävämmältä kuin Quirinaali.