vei­keys

substantiivi/ˈʋei̯keys/
Jaa

Johdettu sanasta: veikeä

Merkitys

  1. se, että on veikeä

Etymologia

veikeä + johdin -ys

Esimerkkilauseet

Elisabeth otti tervehdyksen vastaan loistavasti esitellyllä maailmannaisen veikeydellä, aniharvain läsnäolijain aavistaessa, että tuota 15-vuotiasta tyttönärettä suudeltiin ensi kerran kädelle, niinkuin aikaihmistä.
— Arvid Järnefelt, Vanhempieni romaani
Mutta Helmi nauraa helähtävintä nauruaan, ja hänen silmänsä säteilevät veikeyttä ja iloa.
— Erkki Kivijärvi, Tervaporvarien pojat ja tyttäret

Esiintymistiheys

55 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 40

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviveikeys
Genetiiviveikeyden
Partitiiviveikeyttä
Essiiviveikeytenä
Translatiiviveikeydeksi
Inessiiviveikeydessä
Elatiiviveikeydestä
Illatiiviveikeyteen
Adessiiviveikeydellä
Ablatiiviveikeydeltä
Allatiiviveikeydelle
Abessiiviveikeydettä

Riimit

-eikeys

Kaikki riimit

Lähteet