vel­lo­va

Lauttaa ei ollut enää missään sen enempää kuin vellova laikka kahden saaren välissä.

Lävitsemme luonto pauhaa kuin suunnaton, meuruva meri — se on sokea, tunnoton voima, se on suontemme vellova veri.

Akvaariossa se nyppii laseista ja kivistä levää, ja syö pohjalla mahdollisesti vellovaa levä - ja detritusmassaa, minkä lisäksi sille annetaan kasvis - ja äyriäispitoisia pakaste - ja kuivaruokia.