vel­mu

Hän vaihtoi lihakauppiasrouvan kanssa aamutervehdyksen, alkoi pakinoida maitokuskin kanssa, joka seisautti rattaansa kadunkulmaan, taputti hänen hevostaan — pisti kätensä heinäsäkkiin, ripotti heiniä siitä, vastasi kaikkiin kyselyihin, velmusi ja nauroi, estellen kuskin rohkeita komppasanoja, kunnes hän äkkiä huudahti: — Pitää mennä työhön, siunatkoon, — ja juoksi takaisin Punataloon.

Ja ne piti sellaasta rähäkkää, ja olivat niin velmuja, että pakkasivat sokkaamahan Suomen miehen näön ja kuulon.

Hotakaista on kutsuttu jo esikoiskokoelmastaan asti "velmuksi kielipeluriksi", joka käyttää paljon vertauksia ja sanaleikkejä ja vie niiden käytön pitkälle.