ver­bi­muo­to

Herra Phillips istui kaukana eräässä nurkassa ja auttoi Prissy Andrews'ia eräässä saksalaisessa verbimuodossa, ja muut oppilaat tekivät jokseenkin mitä halusivat, syödä matustivat omenanraakiloita, kuiskailivat, piirustelivat ukkoja kivitauluilleen ja ajelivat heinäsirkkaparkoja, joilla oli oikeat purjelangasta tehdyt valjaat, edestakaisin pulpetinkansilla.

Myöskin useita verbimuotoja ja substantiivejakin voisi tällä tavalla yksitavuisiksi supistaa, niin kuin läntiset murteemme tekevät.

Esimerkiksi sanan forêt (, "metsä") loppuosa lausutaan saoin kuin verbimuoto est (, "on"), jossa siis s ja t eivät äänny.