verk­kaan

Niin verkkaan vaeltaen pilvet kulkee, niin herkkään huntuun ilta seudun sulkee, ja sielun kaipuu sadun siivet saa.

Hän asetteli nenälleen silmälasejaan, verkkaan ja rauhallisesti, käänteli sanomalehtiä karvaisin, vapisevin sormin, oli lukevinaan.

Hänelle leimallisiin maneereihin kuului "oikean kulmakarvan kohottaminen, pään kallistaminen sivulle ja verkkaan puhkeava hymy".