vi­hel­te­le­mi­nen

substantiivi/ˈʋihelteleminen/
Jaa

Johdettu sanasta: vihellellä

Merkitys

  1. teonnimi verbistä vihellellä

Etymologia

vihellellä + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Aleksander oli ääneti: hän muisti, että yliopistossa ollessaan ja asuessaan lääninkaupungissa, hän ei käynyt kovinkaan hartaasti kirkossa; vaan maalla miellytti hän ainoastaan äitiänsä käymällä hänen kanssaan puolipäiväsaarnaa kuuntelemassa. Häntä hävetti vihelteleminen. Sentähden oli hän ääneti.
— Ivan Gontsharov, Tavallinen juttu I
Naisen suloinen, iloinen ääni ja paljasjalkaisen pojan vihelteleminen eivät tuntuneet sopivan ollenkaan tähän paikkaan.
— Zane Grey, Yksinäisen tähden harhailija

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivivihelteleminen
Genetiiviviheltelemisen
Partitiiviviheltelemistä
Essiiviviheltelemisenä
Translatiiviviheltelemiseksi
Inessiiviviheltelemisessä
Elatiiviviheltelemisestä
Illatiiviviheltelemiseen
Adessiiviviheltelemisellä
Ablatiiviviheltelemiseltä
Allatiiviviheltelemiselle
Abessiiviviheltelemisettä

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet