vih­la­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. ? noitua, lumota

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan viheliäinen yhteydessä
Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Vastineita
viro

Lähtökohta: Myös germaaninen alkuperää sanalle viheliäinen on pidetty mahdollisena (← kantagermaani *wiþelia-, vertaa muinaisyläsaksa withillo ’kaksineuvoinen; luonnoton’), ja erillistä, hyvin epävarmaa germaaninen vertauskohtaa on esitetty sanalle vihlata.

Kuulunevat viha pesyeen yhteyteen, vertaa erityisesti vihelä (Raamattu 1758; osin Lounais-Suomi) ’tuleentumaton, vihanta’ sekä viro murt. vihel ’kova (tuuli)’. —

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä (epävarma)

virovilets ’onneton, surkea, kurja’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lue myös Kotuksen kirjoitus viheliäinen.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vihlata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vihlata