vii­kin­git

substantiivi
Jaa

Johdettu sanasta: viikinki

Merkitykset

  1. skandinaavien noin 800–1000-luvuilla toimineet joukot, jotka harjoittivat meritse kaupankäyntiä ja ryöstelyä
  2. monikon nominatiivi sanasta viikinki
  3. monikon akkusatiivi sanasta viikinki

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.Vikings
  • ruotsivikingar
  • saksaWikinger (m)
  • ranskavikings (m)
  • norjavikingar, vikinger

Esimerkkilauseet

— Viikinkilaivat; Svolderin taistelu. — Viikingit mielityössään. — Viikinkiretket sivistystekijänä.
— O. A. Joutsen, Meren kirja
Siinä on ainakin kerrassaan selvä kielitieteellinen todistus siitä, että se sivistys, minkä Ruotsiin muuttaneet viikingit saivat perinnökseen heidän hävittämältään pronssikaudelta, oli selvästi keltiläinen eli suomenkielinen.
— Sigurd Wettenhovi-Aspa, Suomen kultainen kirja I
Soutuvene on tekniikan edistyessä kehittynyt soutulaivoiksi, joita esimerkiksi roomalaiset, kiinalaiset ja viikingit käyttivät kauppa - ja sotaretkillään.
— Wikipedia: Soutuvene

Englanninkieliset vastineet

  • Vikings

Lähteet