viikinki
substantiivi/ˈʋiːkiŋki/
Merkitykset
- 1.noin 800–1000-luvuilla viikinkeihin kuulunut henkilö
- 2.kuka tahansa viikinkiajan (n. 800–1050) skandinaavi
- 3.(leikkimielinen)(erit. urheilussa)skandinaavi; ruotsalainen, tanskalainen tai norjalainenTanskan viikingit eivät pelkää sähköpulaa (T&T)
- 4.(slangi)Viking Lotto
Etymologia
yhden teorian mukaan nimi tulee viikinkien tavasta hyökkäillä merenlahdista (ruotsiksi vik) ohi purjehtivien laivojen kimppuun. Toisen teorian mukaan sana on peräisin latinan kauppapaikkaa merkitsevästä sanasta vicus.
Yhdyssanat ja johdokset
Liittyvät sanat
Käännökset
- engl.Viking
- ruotsiviking
- saksaWikinger (m)
- ranskaviking (m)
- italiavichingo (m)
- norjaviking
Hierarkia
Yläkäsitteet
Esimerkkilauseet
Se oli hymni Islannille, viikinkien kehdolle, satujen näyttämölle, kansankäräjien esivanhemmalle, mahtavien Pohjanmaiden emolle.
Skandinaviassakin on jo tultu huomaamaan olleen pohjoisten maitten sivistymiselle sangen suureksi eduksi, että useimmat näistä viikingeistä, tahi ainakin hirmuisimmat ja verenhimoisimmat heistä, häipyivät pois kotimaastaan ainaiseksi.
Albumin sanoitukset käsittelevät lähinnä henkilökohtaista, sisäistä pimeyttä, kamppailua sisäistä pahuutta vastaan, surua, pelastuksen kaipuuta, viikinkejä ja kuolemaa.
Englanninkieliset vastineet
- Viking
Esiintymistiheys
12 350 esiintymää, 4.7 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 5, vokaalivaihtelutyyppi G
| Nominatiivi | viikinki |
| Genetiivi | viikingin |
| Partitiivi | viikinkiä |
| Essiivi | viikinkinä |
| Translatiivi | viikingiksi |
| Inessiivi | viikingissä |
| Elatiivi | viikingistä |
| Illatiivi | viikinkiin |
| Adessiivi | viikingillä |
| Ablatiivi | viikingiltä |
| Allatiivi | viikingille |
| Abessiivi | viikingittä |
Riimit
-iːkiŋki
Kaikki riimit