- Alkuperä
- Lainasana (ruotsi: viking)
- Vanhin tieto
- Elias Lönnrot, 1880
- suomiviikinki
- ruotsiviking ’viikinki’= muinaisnorja víkingr ’merisotilas, merirosvo’, josta ? → anglosaksi wīcing ’merirosvo’
skandinaavisen sanan alkuperä on epäselvä: mahdollisesti yhteydessä sanaan muinaisnorja vík (nykyruotsi vik) ’lahti, poukama’. On myös huomautettu, että itse sana on viikinkiaikaa vanhempi ja vaihtoehtoisena alkuperänselityksenä on annettu latina vicus ’kylä, kaupunki’ sanasta peräisin oleva muinaisalasaksa eli muinaissaksi wīk, anglosaksi wíc ’kauppapaikka’ (josta anglosaksi Yorkin (Eoforwíc) asukkaiden nimitys Eoforwícingas).
Samaa juurta olevia sanoja
- viikinkiaika
- ‑laiva
- ‑retki