vi­lah­te­lu

substantiivi/ˈʋilɑhtelu/
Jaa

Johdettu sanasta: vilahdella

Merkitys

  1. se, että vilahtelee

Esimerkkilauseet

Minä olin kuvitellut häntä vakavaksi, hiljaiseksi mieheksi, jonka silmissä huomasi hieman sukkeluuden vilahtelua.
— Wilkie Collins, Erään perheen tarina
rupean siinä mielikuvieni vilahtelun jälkeen, mikä ei ole vienyt monta sekuntia, tutkimaan polvillani istuvaa pientä naista.
— Eino Railo, Mennyt kesä
Tarina sisältää lukuisia aineksia myös vanhasta rillumarei -kulttuurista, mukana on pontikankeittoa, kovaa ryypiskelyä, saunomista, puolituhmia ralleja ja alastomien naisvartaloiden vilahtelua.
— Wikipedia: Meiltähän tämä käy

Taivutustiedot

Taivutusluokka 2

SijamuotoYksikkö
Nominatiivivilahtelu
Genetiivivilahtelun
Partitiivivilahtelua
Essiivivilahteluna
Translatiivivilahteluksi
Inessiivivilahtelussa
Elatiivivilahtelusta
Illatiivivilahteluun
Adessiivivilahtelulla
Ablatiivivilahtelulta
Allatiivivilahtelulle
Abessiivivilahtelutta

Riimit

-elu

Kaikki riimit

Lähteet