vil­kun­ta

substantiivi/ˈʋilkuntɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: vilkkua

Merkitys

Etymologia

vilkkua + johdin -nta

Esimerkkilauseet

Ja virvaa tähtein vilkuntakin lie, tais ammoin tauota jo niiden tie.
— Väinö Siikaniemi, Avaruuden porteilla
Nuortuvansa tuntee nähdessään vieraan pitäjän vierasten puiden vilkuntaa tien varsilla, tuntee irtaantuvansa nykyhetkestä ja heittyvänsä vuosikymmenen taapäin, vaihtelevain vaellusvuosien mielikuviin ja mielialoihin.
— Lauri Sauramo, Isä Johannes

Esiintymistiheys

106 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9, vokaalivaihtelutyyppi J

SijamuotoYksikkö
Nominatiivivilkunta
Genetiivivilkunnan
Partitiivivilkuntaa
Essiivivilkuntana
Translatiivivilkunnaksi
Inessiivivilkunnassa
Elatiivivilkunnasta
Illatiivivilkuntaan
Adessiivivilkunnalla
Ablatiivivilkunnalta
Allatiivivilkunnalle
Abessiivivilkunnatta

Riimit

-ilkuntɑ

Kaikki riimit

Lähteet