- Vanhin tieto
- 1697
- Levinneisyys
- laajalti murt.
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi
vilkata ’sama merkitys; viitata, antaa merkki (kädellään)’, vilkuttaa (Jusl 1745) ’antaa välkkyä tai pilkahdella, väläytellä (v. silmää ’iskeä silmää’); huiskuttaa (kättään, huivia)’, vilkutella (Laurentius Petri Aboicus (Tammelinus 1644), vilkku ’välähtelevä (merkinanto)laite (vilkkuvalo; suuntavilkku)’
Deskr. sanoja. Katso myös vilistä1, vilkas ja vilskata.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | vilkkā ’vilkkua (tuli)’, vilkuttā ’vilkuttaa’ |
|---|---|
| karjala | vilkkoa (prs. vilkan), vilkoa ’vilkkua, välkkyä; vilahdella’, vilkuttoa ’pilkahdella; vilkuttaa; räpyttää (silmiä)’ |
| vatja | (Tsv) vilkkua ’vilkkua, välkkyä, vilahdella’ |
| viro | vilkuda ’vilkkua’, vilgutada, vilgatada ’vilkuttaa, antaa vilkkua, väläytellä; vilahtaa’ |
| liivi | vilkə (prs. vīlkəb, ‑ub) ’vilkkua, häivähdellä’. |